Alkusanat

Motto : A-ihmiset osaavat käyttää tietokoneita. B-ihmiset eivät.

Tämä kirjoitus on oma näkemykseni kautta aikojen suositusta aiheesta "Real Programmers don´t eat quiche" Niille, todennäköisesti B-ihmisille, jotka eivät kyseistä kirjoitusta tai sen uudempia versiota tunne, todettakoon että kyseessä on määritelmä oikeista ohjelmoijista ja heidän tavoistaan. Kukin ohjelmoija- ja tietokonesukupolvi on yleensä tehnyt aihepiirin ympäriltä oman versionsa. Alkuperäisessä kirjoituksessa ainoaksi oikeaksi tietokoneeksi määriteltiin IBM 370/14, ja ainoaksi oikeaksi ohjelmointikieleksi FORTRAN.

Ajat muuttuvat, ja A-ihmiset (vaikkeivat sitä myönnäkään) niiden mukana. BASIC oli pitkään kirosana, mutta paatuneimpienkin UNIXia tai OS/370:tä käyttävien C- tai FORTRAN- ohjelmoijien koneisiin ilmestyi jostain Windows (tietenkin oikea A-ihminen kelpuuttaa vain NT:n), ja sen työpöydälle joko Visual C tai C++, pahimmassa tapauksessa Visual Basic (jolla tietenkin tehdään vain 32-bittistä koodia).

Oikeiksi A-ihmisiksi itsensä tuntevien ei pidä tämän tosiseikan edessä painaa päätään häpestä, sillä niin meille kaikille kävi. Kaikkien näiden muutosten jälkeenkin on kuitenkin myönnettävä, että kaiken graafisen hössötyksen alla vilkkuva tekstikomentorivin kursori on yhä A-ihmisen paras ystävä. Se on kiintopiste, turvallinen majakka joka kutsuu meitä kotiin, pois GUIden räikeistä neonvalovälkkeestä ja .WAV -tiedostojen metelistä.

A-ihmiset kautta maailman : Meitä ei ole lannistettu. Olemme yhä parhaita. Siinä missä B-ihmisen maailma sortuu GPF:ien sadellessa heidän ruuduilleen, A-ihmiset käärivät hihansa ja kirjoittavat kernelinsä uusiksi.

A-ihmisen tunnistaminen

Todellisen A-ihmisen löytää harvoin, mutta sitäkin helpommin. Hän on juuri se, joka juhlissa istuu muiden A-ihmisten kanssa nurkkapöydän tuntumassa keskustelemassa käyttöjärjestelmien keskinäisestä paremmudesta, poissa B-ihmisten rasittavasta seurasta. Hän on se, joka lähtiessään kesämökille etsii ensimmäisenä sopivaa pahvilaatikkoa monitorilleen, ja on enemmän huolissaan siitä, tuliko mukaan oikea määrä ohjelmistoja, kuin siitä onko matkassa sellaisia hyödyttömyyksiä kuten urheiluvälineitä tai uimahousuja. A-ihminen keskittyy aina olennaiseen.

Katukuvasta A-ihminen erottuu helpoimmin ulkonäön perusteella. Muoti ei koskaan ole lähellä todellisen A-ihmisen sydäntä, eikä varsinkaan siisti pukeutuminen. Pahinta, mitä A-ihminen tietää, on A-ihmisen statusta B-ihmisten silmissä kantava, pukuun pukeutunut mieshenkilö. Kyseessä on usein IBM:n edustaja, ja mikä pahinta, ehkäpä vielä kaiken lisäksi myyntiedustaja. Mikä tahansa ilmiö, joka alkaa sanalla myynti, saa A-ihmisen joko raivostumaan tai osoittamaan ilmiötä kohtaan äärettömän kylmää halveksuntaa. A-ihminen pukeutuu vaatteisiin, jotka tuntuvat mukavilta.

Ulkonäkö ja muoti ovat B-ihmisten keksimiä juonia, joilla he nyhtävät toisilta B-ihmisiltä rahaa. A-ihmisen suositeltavaan pukeutumiseen kuuluvat mm. virttynyt villapaita (takavuosien ehdoton suosikki), farkut tai verryttelyhousut (joissa sopiva lenkki hakulaitetta tai matkapuhelinta varten) sekä nauhattomat mokkasiinit (kengännauhojen sitominen on pelkkää ajanhukkaa).

Työpaikalta A-ihmisen löytää helposti. Mikäli pöydälle kertyvien kertakäyttökahvimukien määrä ylittää viidenkymmenen rajan, on pöydän omistaja todennäköisesti A-ihminen. Tyhjentämättömät tuhkakupit, kaatumaisillaan olevat paperikasat ja epämääräinen kasa määrittelemätöntä elektronista roinaa ovat myös hyviä tuntomerkkejä. Tunnistus on tosiasia, mikäli roskakorista löytyy vielä kasa käsin murskattuja korppuja ja huvin vuoksi avattuja kovalevyjä. A-ihminen on yksi ihmiskunnan viimeisistä edustajista, joka osaa arvostaa käden taitoja.

Vapaa-aikana A-ihmisen löytää todennäköisesti joko kotoaan, jossa hän juuri kokoaa tai purkaa konettaan kolmattakymmenettä kertaa saman viikon aikana, tai baarista, jossa hän selostaa koneensa viimeistä kokoamista ja purkamista muille A-ihmisille. Niinä harvoina kertoina, jolloin A-ihminen poistuu näistä kahdesta pääasiallisimmista oleskelupaikoistaan, on hän todennäköisesti poistunut katsomaan uusinta Star Trek -elokuvaa elokuvateatteriin, tai osallistuu kutsuvieraana Silicon Graphicsin tai jonkin muun guruyhtiön esittelytilaisuuteen. A-ihmisen liikuttamiseksi tarvitaan aina rahaa, sopiva mentaalinen ympäristö tai ilmaista viinaa.

• A-ihminen erottuu aina B-ihmisten harmaasta massasta, jollei muuten niin henkevyytensä auralla.

• A-ihminen ei käytä pukua. Puku on IBM-edustajan varmin tunnusmerkki.

• A-ihminen olisi Jumalan korjattu versio ihmisestä, jos A-ihminen uskoisi Jumalaan.

• A-ihminen on evoluution viimeinen sana.

A-ihminen kotona

A-ihminen on useimmiten yksineläjä. Perheellistyvä A-ihminen joutuu antamaan periksi B-ihmisten omituisille tavoille ja ajatusmalleille, kohtalo joka on kuolemaakin pahempi. A-ihmisen kotona teknologia ja ihminen elävät täydellisessä harmoniassa. Tietokoneet ovat hallitseva sisustuselementti, ja onhan 22-tuumainen Black Trinitron-monitori aina kauniimpi kuin mikään kukka-asetelma. Sitäpaitsi, saahan monitorille aina jonkin mukavan kuvan kukkasista jos niin haluaa. Akvaarion A-ihminen korvaa sopivalla näytönsäästäjällä. Näytönsäästäjä on sitäpaitsi paljon helppohoitoisempi kuin oikea akvaario.

Kotitietokoneiden yleistyessä ei satunnaisen tarkkailijan pidä erehtyä luulemaan, että tietokone on merkki A-ihmisestä. Ensinnäkin, kone voi olla Macintosh. Macintoshit ovat B-ihmisten salaliitto, joilla tietokoneista yritetään tehdä "käyttäjäystävällisiä". Käyttäjäystävällisyys ei kuulu A-ihmisen sanavarastoon, eikä Macintrash A-ihmisen kotiin. Mikäli satunnainen tarkkailija erehtyy sanomaan B-omenapuristimen käyttäjälle "ai sulla on täällä oma pc", tulee vastaukseksi yleensä ulkoa opeteltu litania mäkin paremmuudesta Wintel-PC:ihin nähden, mantra, jossa vilisee tietotekniikkatermejä (joiden sisältöä ylpeä omenan omistaja ei edes käsitä) ja iskulauseita, joiden sisältö naiiviudessaan muistuttaa lähinnä pohjoiskorealaista tiedottamista. Mutta tästä lisää jäljempänä.

Näinä lopun aikoina, joilloin B-ihmistenkin sallitaan ostaa kaupasta oikeitakin tietokoneita, pitää satunnaisen tarkkailijan ehdottomasti yrittää etsiä asunnosta seuraavia tunnusmerkkejä, jotka kertovat koneenomistajan kastin:

1. Onko tiskipöydällä tiskejä, joiden muoto alkaa kehittyvien sienirihmastojen johdosta jo hämärtyä?

2. Onko pöydillä, lattioilla ja ylipäätään jokaisella lähes tasaisella pinnalla iloinen käsikirjojen, korppujen, irtokovalevyjen, cd-rom -levyjen ja paperipinojen sekamelska?

3. Onko ilmassa aistittavissa aromi, joka koostuu hiestä, vanhoista sukista ja tietokoneen virtalähteessä tai monitorissa palavasta pölystä?

4. Onko asunnosta vaikeaa, tai lähes mahdotonta löytää toimivaa kuulakärkikynää?

Jos satunnainen tarkkailija voi hyvin omitunnoin vastata myöntävästi jokaiseen kohtaan, on asunnon omistaja mitä ilmeisimmin A-ihminen.

Asuntonsa suojissa A-ihminen viettää aikaansa, kuten edelläkin jo tuli mainittua, purkaen tai kooten konettaan, asentaen siihen uusia komponetteja tai haaveillen paikallisverkon kautta ohjattavasta kahvinkeittimestä. Protokollalla ei ole niin väliä, kunhan se on TCP/IP, ja kahvinkeittimelle saa rekisteröityä oman domain-nimen. Kahvinkeitin on tietokoneen, modeemin ja jääkaapin rinnalla A-ihmisen asunnon yksi tärkeimmistä osista. Ilman kahvinkeitintä A-ihmisen elämä muodostuisi mahdottomuudeksi.

Kaukosäätimet ovat myös yksi A-ihmisen asumisen perusedellytyksiä. Jos laitetta ei saa kaukosäädettävänä versiona, ei sitä kannata hankkia. Kaukosäätimet ovat olioita sinänsä (an sich), ja niiden ominaisuuksiin kuuluu ainainen piilossapysyttely. Huomattava osa A-ihmisen ajasta kuluukin kaukosäätimiä etsiskellessä. Jos A-ihmisen pitää vaihtaa televisionsa kanavaa, hän mielummin etsii kadonnutta kaukosäädintä tunnin, ja kääntää asuntonsa ylösalaisin kuin kävelee TV.n luokse kanavaa vaihtamaan. Kaukosäätimet on tehty elämänlaadun kohottamiseksi, ja näistä saavutetuista eduista ei A-ihminen todellakaan aio luopua.

• A-ihmisen asunnossa on yleensä helpoimmin murtoluvuilla esitettävä määrä tietokoneita.

• A-ihmisellä on 25 neliön asunnossaan paikallisverkko, ja vähintään yksi palvelin.

• Jos A-ihmisen asuntoon tuo koristekasvin, on sen odotettavissa oleva elinikä 8 päivää.

• Edellinen pätee myös kaktuksiin, ja todennäköisesti myös muovikukkiin.

• A-ihmisen asunnon lattiasta, sen väristä tai mattojen olemassaolosta on olemassa vain vahvistamattomia huhuja.

A-ihminen ja vapaa-aika

Vapaa-aikanaan A-ihminen rentoutuu, lukee ja harrastaa liikuntaa. Ihan tosi. Rentoutuminen tapahtuu todennäköisesti kemiallisten yhdisteiden (C2H5OH) voimalla, lukeminen rajoittuu manuaaleihin ja Developer Network- artikkeleihin ja liikunta sisältää joko bugimetsästystä koodiviidakossa tai verkkopelien pelaamista. A-ihmisen työ-ja vapaa-ajan erottaa toisistaan vain A-ihminen itse.

Viina on viisasten juoma, joten alkoholi ja A-ihminen ovat luotuja toisillleen. Siinä missä B-ihmisen keskushermosto ja motoriikka pettää 1.5 promillen kohdalla, kykenee todellinen A-ihminen vielä 2.0 promillen sumussa kirjoittamaan täysin toimivaa 2.5 megatavun kokoista konekielistä aliohjelmarutiinia.

Viina tuo esiin A-ihmisen parhaat puolet. A-ihminen ei koskaan ole humalassa, korkeintaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Viinaa juotuaan A-ihminen on (jos se nyt on mahdollista) vieläkin mukavampi, joviaalimpi, sanavalmiimpi ja älykkäämpi kuin selvänä. Alkoholin vaikutuksen alaisena A-ihminen saattaa jopa yrittää jakaa jumalallista viisauttaan mahdollisesti paikalla oleville B-ihmisille.

A-ihminen on synnynnäinen voittaja. Tämä ilmenee varsinkin peleissä. Mitä A-ihminen sitten pelaa?

A-ihminen pelaa Quakea. Siinä on konsoli, johon voi syöttää sellaisia B-ihmisiä hämääviä komentoja kuten "VID_DESCRIBEMODES" tai "SYS_TICRATE". Quake on myös modifioitavissa, säädeltävissä, ruuvattavissa ja portattavissa.

Ne A-ihmiset, jotka kokivat herätyksen jo 70-luvun lopussa, saatetaan nostalgianpuuskan yllättäminä tavata pelaamasta sellaisia helmiä kuten Nethack tai Infocomin seikkailupelit. Jos kyseessä on todellinen alan ammattilainen, saattaa ruudulla näkyä "At End of Road"...tällöin satunnaisen tarkkailijan ei pidä häiritä A-ihmistä, sillä kyseessä on lähes uskonnollinen, pyhä ja hauras hetki, jossa ylimääräinen "hei miks tosseioo mitää kuvii tai kolmedeetä" saattaa johtaa pikaiseen puhutteluun viittomakielellä, lähietäisyydeltä ja voimakkaasti artikuloiden.

(Sivuhuomiona: kaikki te jotka ymmärrätte edellisen kappaleen merkityksen, on meillä tarjota teille jotain kaunista. Java-enabloitu selain pakollinen.)

• A-ihminen on synnynnäinen voittaja.

• A-ihminen ei pelaa voittaakseen, vaan murskatakseen vastustajansa.

• Jos A-ihminen ei selviä DOOMista Nightmare-tasolla, tekee hän ohjelman joka pelaa tason läpi ilman ihmiskäden kosketusta.

A-ihminen ja ravinto

A-ihminen arvostaa laatua, joten ruoasta puhuttaessa A-ihmiselle kelpaa vain paras. Tämä pätee tietenkin vain silloin, kun ruokailu suoritetaan ravintolassa ja laskun maksajana on joku muu kuin A-ihminen itse.

Millaista ravintoa A-ihminen sitten nauttii muiden piikkiin syömiensä aterioiden ulkopuolella? A-ihmisen korkealle kehittynyt aivotoiminta vaatii paljon energiaa. Koodaaminen on intensiivistä, joten ajansäästö ruokailussa on myös tärkeää.

Suositeltavia perusruoka-aineita ovat suklaa (Fazerin sininen on klassikko, hienostuneempaan makuun käy Royal), erilaiset sipsit ja naksut ja yleinen pikaruoka (MacDonalds & tuhannet nakkiputkat kautta maan).

Janonsammuttajista puhuttaessa havaitaan että A -ihmisten keskuudessa selkeästi kolme koulukuntaa: Coca-Cola, Pepsi tai Jolt. Viimemainittua ei saa suomesta, toistaiseksi.(jälkihuomautus: tieto ei pidä enää paikkaansa. Jumalten Juomaa on saatavana hyvinvarustelluista erikoisliikkeistä.) Jolttia juovat ovat tosin jo tasolla 2: mainoslauseen "Twice the caffeine" pitää paikkansa.

• A-ihminen selviää kaksi viikkoa kahvilla ja pikkuleivillä, jos on tarvis.

• A-ihminen osaa arvostaa lisäaineita kehossaan.

• No taste. Maximum sugar. I am the great Cornholio.

• Puhelimen pikavalinta 1 - paikallinen pizzataksiyrittäjä. Pikavalinta 2 - paikallinen turkkilaiseen pikaruokaan erikoistunut yrittäjä. Pikavalinta 3 ...

A-ihmisen päivä

Millainen on sitten tyypillinen A-ihmisen päivä? Katsotaanpa:

10:30. Herääminen uuteen aamuun.

11:23. Sama kuin edellä, versio 2.0. Edellisen version fataali bugi (kellonaikavirhe) korjattu.

11:51. A-ihminen hamuaa sänkynsä suojista lattialla mahdollisesti piilottelevaa eilispäivän kolapulloa. Pullo löytyy, ja sokeri- ja hivenainetasapaino palautuu.

11:54. Toinen silmä auki. Optionaalisten silmälasien tähystelyä, sekä varovainen kuulostelu laitetuulettimien sekä kovalevyjen mahdollisten sora-äänien paljastamiseksi.

11:59. Rise and shine. Vasemman jalan sukanhakurutiini käynnistetty. Kahvinkeitin paikallistettu, osoite sama kuin eilisiltana. Kahvinkeittimen lataus lievästi takkuinen, kahvipaketti kadonnut mystisesti.

12:03. Kahvipaketti paikallistettu. Sijoituspaikkana tavallisuudesta poiketen jääkaappi. Kahvinkeittimen boottaus. Odottelua sängyn reunalla.

12:21. Warm Boot, jonka yhteydessä havaittu että sängyn reunalla istuminen konvertoitui uudelleennukahtamiseksi.

12:31. Kofeiini maistuu ja vaikuttaa. Toinenkin silmä aukeaa. Sukanhakurutiini tuottaa tuloksen, vasemman jalan sukka muuttuu konseptista todellisuudeksi. Valmistautuminen aamutoimiin.

12:35. Aamutoimet suoritetaan tärkeysjärjestyksessä: Virta niihin laitteisiin joista se epähuomiossa on katkaistu, sähköpostin luku, kovalevyjen defraggaus, pukeutuminen, hampaiden pesu.

12:57. Lopullinen herääminen. Minäkäsite hahmottuu, ja liikkeistä tulee tiedostavia. Puhekyky ja kognitiiviset perustoiminnot palaavat.

13:06. Balleriinan sulokkuudella tapahtuva lysähtäminen työtuoliin. Muutama tunti rusketuksen parantelua MPR-luokittamattoman monitorinkokoelman edessä.

18:02 Lounas. Kolaa, suklaata, sipsejä tai suolapähkinöitä. Mitä tahansa  muita lisukkeita jotka takaavat perusravinteiden (sokeri, kofeiini ja suola) saannin.

18:06. Kaksimegaisen asmiprogen vääntelyä, tai yli 100.000 rivin sorsan sisältävän, korkean tason kielellä tehdyn ohjelmakokonaisuuden käpistelyä. Vaihtoehtoisesti tutkimustyötä henkilökohtaisen hygienian parissa, napanöyhtätutkimus tai varpaankynsi-olioiden pituusominaisuuksien muutoksia.

23:08. Tutustumiskierros lähiympäristön gourmet-tarjontaan (käynti nakkikioskilla). Päivällinen.

23:50. Työskentely jatkuu.

04:20. Ansaittu lepo.

 

A-ihmisen työkalut

A-ihmisen käsitemaailma on jaettavissa kahteen perustavaa laatua olevaan elementtiin: rauta (eli itse koneet, hardware) ja softat (ohjelmistot, software). Mitä nämä osa-alueet pitävät siis sisällään?

Rauta

A-ihminen rakastaa konettaan, ja kaikkea mikä siihen liittyy. Jos jokin A-ihmisen rakastama asia ei suoranaisesti liity koneisiin, hän keksii kyllä keinon sen liittämiseksi koneeseensa (vrt. Kahvinkeitin). Tästä perusteoreemasta johtuen tulemme näkemään tulevaisuudessa luultavasti sellaisia teknologian huippusaavutuksia kuten paikallisverkkoon kytketyt kaukosäätimet, matkapuhelimet joilla voi kytkeytyä internettiin ja lukea e-maileja (Hei! Mitenkäs tämä kuulostaa jotenkin niin tutulta?), sekä kahvinkeittimet joissa on oma käyttöjärjestelmänsä ja äänikorttinsa.

A-ihmisen kone ei koskaan edusta alansa ehdotonta huippua. Tätä A-ihminen selittelee sillä, ettei kaikkein uusinta mallia kannata koskaan ostaa, sillä ATK-alan jatkuva kilpailu laskee hintoja kuitenkin puolen vuoden sisällä. Totuus kuitenkin on, ettei keskiverron A-ihmisen budjetti kestäisi moisia konehankintoja. Aamuöisin, kun monitori putoaa virransäästötilaan ja kerrostalo hiljenee, A-ihminen kuitenkin salaa haaveilee sellaisista asioista kuten neljällä prosessorilla varustettu Pentium Pro 200 -emolevy, Silicon Graphics Onyx ja niin edelleen. A-ihminen kuuluu viimeisiin todellisiin romantikkoihin.

Teho on kuitenkin A-ihmiselle tärkeää. A-ihminen ei voi kuvitellakaan tekevänsä tekstinkäsittelyä jollakin alkeellisella ja täysin aikansa eläneellä 486-mikrolla. Word 7.0 pyörii paljon mukavammin, jos alla on todellista pentium-voimaa. Pelkkä tehon tunne, ja odotusaikojen putoaminen 100:sta millisekunnista 50:een antaa A-ihmiselle voimaa kohdata arkipäivän haasteita. Jos A-ihminen haluaa heittäytyä nostalgiseksi, hän kaivaa esiin vaikkapa itse kokoamansa TRS-80:n tai TAM8085:n. Hätätapauksessa menee vaikkapa VIC-20 tai ABC-80, vaikka niiden ohjelmointikielenä olikin BASIC (A-ihminen ei tosin siihen koskenut kuin sen verran, että sai assemblerinsa valmiiksi, bye bye BASIC). Kuusnelosta ei A-ihmiseltä löydy, sillä kaikkihan tietävät, että kuusneppaa käyttivät vain pelifriikit, joista myöhemmin tuli Macintosheja käyttäviä B-ihmisiä.

Raudasta puhuttaessa oma lukunsa ovat ne A-ihmiset, joiden elämään UNIX tuli jo varhaisessa vaiheessa. Heidät tunnistaa helpoimmin kaikkia muita käyttöjärjestelmiä halveksuvasta asenteestaan, ja satunnaisen tarkkailijan korvissa oudoilta kuulostavista X-etuliitteistään. Jos nämä ihmiset päättäisivät, ei meillä olisi kahvinkeittimiä, vaan Xkahvinkeitin, joka sijaitsisi paikassa /kaupunki/talo/koti/root/keittö/keittiönpöytä/. Tämä ryhmä kuluttaa lähes koko elämänsä etsimällä mitä erilaisimpia laiteajureita esim. Linuxiin, SCO:hon, Coherent:iin tai johonkin muuhun standardin epästandardiin UNIX:iin. Tämän ryhmän omistamat koneet ovat kautta aikojen olleet sellaisia merkkejä, joista B-ihmiset eivät ole koskaan kuulleetkaan, ja muutkin A-ihmiset vain harvoin (yleensä näitä näkee konkurssiin menneiden yritysten poistolistoilla).

Macintosheihin ei A-ihminen koske, kuten aikaisemminkin tuli jo mainittua. Jokaisen Macintrash-käyttäjän sisällä on pieni B-ihminen, joka haluaa olla erilainen kuin muut B-ihmiset. Kun pikku omenapuristimen potentiaalinen ostaja ei tähän joko vajavaisten älynlahjojensa tai puuttuvan seikkailumielensä takia kykene, onkin hän valmis tuhlaamaan rahansa ja liittymään MacUskonlahkoon. MacUskonlahkossa hän opettelee ulkoa mantransa "mäkkionparasonmäkkionparaswintelonhuonompionon..." ja tilaisuuden tullen toistaa lausetta papukaijan tavoin kaikille niille A-ihmisille, jotka erehtyvät puhumaan tietokoneista väärässä paikassa väärään aikaan. Tälläinen tilanne on A-ihmiselle yhdistetty maailmanloppu, kiirastuli ja ragnarök. Miten nauhurin lailla MacEvangelistojen hokemia toistavalle MacUskovaiselle voi puhua, jollei MacUskovainen itsekkään ymmärrä mistä puhuu?

"Kato mun pauöpiisimäkki pyörittää nääs windows-softiiki, ja se on nopeempiki kun pentium" - niin niin, tosin se windows on 3.XX, toimii vain standard modessa ja on hitaampi emulaatiossa kuin natiivi AT/286.

"Kato testien mukaan mun ihkauus G3 on nopeempi kuin yksikään pentium II 300..." - niin niin, kokonaislukulaskennassa se todella on 7 % nopeampi. Liukuluvuilla se sit on tosin 50% hitaampi...eikä se toki maksakkaan kuin tuplaten verrattuna siihen bulkkipentiumkahteen.

"Kato meil on oikee plukkänplei ollu jo N vuotta" - niin niin, kaikilla niillä lisäkorteilla jotka uppoaa siihen NuBus-väylään, maksavat kolme kertaa sen mitä vastaavien ominaisuuksien kortit PC:lle, ja joiden valikoima on 1/50-osa siitä mitä PC:lle saa.

"No kato suurin osa PC:n lisäkamoistahan käy suoraan mäkkiin" - niin niin, kirjoittimet ja skannerit, eivätkä aina nekään. Listasta uupuvat vain äänikortit, kovalevyäänittimet, midisovittimet, samplerikortit, mittauskortit, IDE-kovalevyt, IDE-CDROM-asemat, etäkäyttörauta, moniporttiset sarjakortit, verkkosovittimet ja signaaliprosessointikortit. Sekä joku pari tuhatta vähän spesifisempää tuotetta.(verkonvalvonta tai vaikkapa  puhelinkeskusjärjestelmät)

iMac. Mitä hel-vet-tiä?! I stink, therefore iMac. Minäminäminä. Tietokoneiden pitää näyttää tietokoneilta, eikä laavalampun, tehosekoittimen ja suihkuverhon aviottomalta lapselta.  Jos tyyliseikat ovat lähellä sydäntä, saa mustaa maalia (tai NeXT:ejä) kaupasta.

Mitä koneita todellinen A-ihminen sitten käyttää? Cray (harvojen ja valittujen etuoikeus, mutta arvostusta saavuttaa vain jos käytössä on Y-MP:tä uudempi malli), Silicon Graphics (jos rahaa on, ja sillä pitää leveillä, sitäpaitsi lentosimut ovat näissä omaa luokkaansa) tai vanha kunnon PC (mutta vain Pentium , P-II tai Xeon, ja kaikki alle kaksisataa megahertsiä on sitten pelkkää pelleilyä).

Trendiin kuuluu myös, että PC:stä puhuttaessa vapaiden korttipaikkojen määrä pitää olla pienempi kuin kaksi. Oikea A-ihminen vie koneensa sinne, minne mikään muu PC ei koskaan ole mennyt. Jokaisen keskeytyslinjan tulee olla varattu (parhaat kahteen kertaan), ja ylikellotus, TAG-RAM-piirien vaihtaminen ja muistinhallintakontrollerin sorkkiminen kuuluvat itsestäänselvyyksinä asiaan. Jos ISA-väyläisiin lisäkortteihin on tyytyminen, tulee olettaa että kaikki kortit jaksavat pysytellä vähintään 12.5 megahertsin väyläkellon tahdissa. Ja jos jokin kortti ei ylikellotettua väylää siedä, niin hajotkoon. A-ihminen luottaa vain militaariluokan laatutavaraan.

Oikean A-ihmisen kone on myös aina auki (kuten itse asiassa A-ihminenkin). Jos keskusyksikön kuorissa on enemmän kuin yksi kiinnitysruuvi kiinni, on syytä epäillä josko koneen omistaja sittenkään on oikea A-ihminen.

• A-ihminen ei käytä Macintosheja. Omenoissa on matoja.

• A-ihminen muistaa koneensa jokaisen keskeytyslinjan ja porttiosoitteen ulkoa, muttei välttämättä kotiosoitettaan, saatikka sitten puhelinnumeroaan.

• A-ihminen tuntee koneensa emolevyn paremmin kuin sen kokoonpannut yhtiö.

• A-ihminen ei koskaan luovuta. A-ihminen delegoi.
  

Softa

Mitä A-ihmisen koneesta sitten löytyy? Tarkastellapa ensin tärkeintä osa-aluetta, käyttöjärjestelmää. CP/M kuoli ja kuopattiin. A-ihminen ei kovin montaa kyyneltä vuodattanut asian johdosta, sillä leluja on maailmassa liikaakin. DOS oli mukava (niin kauan kuin sitä kesti), muttei tarpeeksi kryptinen eikä kyennyt moniajoon (ja muistutti sitäpaitsi liikaa CP/M:ää). UNIX äpärälapsineen olisi muuten lähes soveltuva, mutta vain todelliset UNIX-A-ihmiset muistavat minkä niminen PRINT-komento tällä viikolla oli, ja jotkin A-ihmiset saavat C- tai C++ -vitamiinin yliannostuksesta ihottumaa, joka ilmenee aaltosulkujen lisääntymisenä heidän kirjoitustyylissään.

VMS on A-ihmisen mielestä huono seikkailupeli, jossa aliasnimet juoksentelevat pahemmin kuin DECin edustajat VAXin huoltokäynneillä. Ei, todellinen A-ihminen haluaa käyttöjärjestelmän joka pitää lapset loitolla ja mielenkiinnon virkeänä. IBM:n mainframe-koneiden myötä jo lähes sukupuuttoon kuolleet VM ja DOS (ei se Microsoftin) olisivat sopivia, mutta ahdasmieliset A-ihmisen työnantajat ovat jo aikaa sitten korvanneet ATK-salit kuntosaleilla, ja suuret keskusyksiköt mikroilla. Eikä A-ihmisen isännöitsijäkään katso hyvällä silmällä yritystä tuoda 4000-sarjan mainframe-konetta kolmannen kerroksen parvekkeen kautta A-ihmisen olohuoneeseen.

Mitä A-ihmiselle jää? Windows NT.

NT on itseasiassa varsin mukava käyttöjärjestelmä. Sopivan raskas, moniajoon kykenevä, hankalasti konfiguroitava ja täynnä mitä käsittämättömimpiä virityksiä. A-ihminen hihkaisee riemusta löytäessään NT:n Registry:n. Sylivauvatkin osasivat konfiguroida vanhan Windows 3.1:n .INI-tiedostoja, mutta registryssä on todellista haastetta. Avaimia avainten perään, tekstimuotoon purettuna megatavutolkulla. Kryptisiä nimiä ja käsittämättömän tuntuisia koodisarjoja.Vai miltä kuulostavat avaimet "CWDFollowDoc", "BiDirPrediction" ja "CDFS Prefetch Tail"?

A-ihminen ja Internet

Internet ei ole A-ihmiselle paholaisen keksimä pedofiilien piilopaikka ja saatananpalvojien savuava temmellyskenttä, aivan yhtä vähän kuin se on tiedon valtatie tai todellisen demokratian uuden ajan airut. Ei. Internet on A-ihmiselle yhdistetty seikkailu- ja strategiapeli.

Informaatiovallankumouksen ja mainosmiesten puheiden myötävaikutuksesta Intttternetissä murtomaahiihtävälle modeemipelle-B-ihmislaumalle A-ihminen tuhahtelee halveksuvasti. Nykysukupolvelle on kaikki annettu hopeatarjottimella.

A-ihmisen nuoruudessa mitään Internettiä ollu, lähiverkotkin saatiin itte tehdä jukurttipurkeista ja kalastajanlangasta. TCP/IP- paketitkin piti viedä polkupyörän tarakalla vaikka pakkasta oli alun kolmatta kymmenettä ja luntakin toista metriä. Modeemikin oli poljettavaa mallia, eikä siinä ollut kuin kolmesataa baudia, bps:sää ei ollu vielä edes keksitty ja MNP-virheenkorjauskin piti itse tehdä kynän, paperin ja nelilaskimen avulla, ilman viivotinta, niih.

Internet on selvästi A-ihmisten keksintö. Mikä muu järjestelmä voisi olla niin kaaosteorian lakeja noudatteleva mutta silti toimiva, ja niin täynnä takaportteja sekä lystikkäitä pikku kikkoja?

Mutta miten A-ihminen kytkeytyy globaaliin tietoverkkoon? Ostaa paikalliselta ISP:ltä (Internet Service Provider, palveluntarjoaja) liittymän ja lähikaupasta modeemin? Saunalahti, Sonera, Kolumbus?

Leikinlasku sikseen. A-ihmisen kaistavaatimukset alkavat siitä mihin B-ihmisten käsityskyky ja mielikuvitus loppuvat. Modeemi ei ole modeemi, jollei se ole kantataajuusmodeemi. ISDN on pelleilyä. T-linja on ehdoton minimivaatimus, sillä odottaminen ja kärsivällisyys ovat A-ihmiselle tuntemattomia käsitteitä. Lievää tyytyväisyyttä A-ihminen kokee vasta, kun nettiyhteys vaikuttaa saumattomalta lähiverkon (gigaeetteri hyväksytään) ja itsetunnon jatkeelta.

• Puhelinverkkomodeemi ei ole tietoliikenneväline, vaan viimeinen oljenkorsi.