Yetin äänentoistoprojekti

Skoda Yeti on oikein kiva auto. Mukava on ajella, kivasti mahtuu roinaa, ajoasento on miellyttävä ja kaiken kaikkiaan monikäyttöinen peruspeli.

Se missä tsekinmaalla on pallo pudotettu pahemman kerran, on kärryn äänentoisto. Oma Yeti tuli mopomallisella äänilähteellä (Swing), ja peruskaiuttimilla äänentoisto on melkoista suttua. Diskantit ansaitsevat erityismaininnan, fiilis on lähinnä kuin joku tunkisi neuloja korviin. Tähän kun vielä tökätään ne tosiseikat ettei Swing-radio juuri mp3-tiedostoja soittele (paitsi CD:ltä) ja aux-liitäntä on keskikonsolin laatikossa jossa puolestaan taas ei ole sähköliitäntää niin äkkiä siinä pälli levähtää kun jotain matkapoppista tekisi mieli kuulla.

Kuinka ollakaan, kaverilta tipahti syliin Zenecin NC2010 -multimediavärkki, Golf V-alustalle. Yhteensopivuuslistassa ei lue Yetiä, mutta huoli pois, kyllä se siihen sopii (ja ne uudemmat 2011-mallit listaavatkin Yetin yhteensopivana). Ongelmahan Yetin soitinvalinnassa on se, että radion taakse tulevassa piuhakitissä EI esimerkiksi ole lankaa johon sähkö tulisi kun avaimesta kääntää virrat päälle - kaikki toiminnallisuus tapahtuu CAN-väylän avulla. Tämä rajoittaa radiovalintoja melko äkkiä - joko ostat CAN-väylää puhuvan muunninpurkin josta "normaalille" autoradiolle kiskot kaapelisi, tai sitten ostat Skodan omia tahi noin kahden muun valmistajan vehkeitä joissa CAN-liitäntä on sisäänrakennettuna.

Nuorena miehenä tuli autoihin kaikenlaista rakenneltua sen kummemmin piittaamatta esimerkiksi kuljetuskapasiteetista tai muista pikkuseikoista. Näin vanhana ihmisenä sitä huomaa että takakontilla on muutakin käyttöä kuin toimia 2x12" subbarilaatikon sijoituspaikkana. Äänentoistoa lähestyttiin siis pohjalta "olis kiva kun sais biiseistä selvää eikä vituttais koko ajan", ei niinkään "basson pitää kuulua jo kolme minuuttia ennen kuin auto näkyy".

Joten projektilistalla siis:

• Järkevä monikäyttöinen multimediasoitin, mielellään navigaattori. Check, Zenec on käsissä.
• Vähän bassotoistoa lisää, uhraamatta kuitenkaan tavarankuljetuskapasiteettia. Käytännössä siis penkin alle sijoitettava subwoofer.
• Keski- ja ylääänentoisto siedettäväksi. Vaihdamme siis ovikaiuttimet.

Sananen artikkelin kuvista: osa on kylmästi varastettu ilman lupaa maailmalta. Oma kännykkäkamera ei kaikkeen pystynyt, ja yleisen hyödyllisyyden nimissä tälläisen julman tempun sitten tein (ynnä lupien kyseleminen olis menny niin perin monimutkaiseksi...). Ei kannata siis hämmästyä jos jossain kuvassa näyttää oudolta - osa kuvista on oikeanpuoleisen ohjauksen ihmemaasta.

Sananen työkaluista

Sisustusverhoilun irrottamiseen tarkoitetut muovisorkkaraudat (malli Motonet) ovat erittäin suositeltavat, auttavat monessa kohdassa. Lisäksi tarvitaan:

• T30-torxavain (ovenkahva on kiinni ovirungossa näillä)
• T20 (sisätilan lokerikkojen ruuvit)
• T15 (ovipahvien kolme ruuvia)
• Porakone ja pari metalliterää popniittien poistamiseksi alkuperäiskaiuttimista (noin 10mm ja 4mm toimivat hyvin)

Zenecin asennus

Ensimmäinen askel oli siis soittimen vaihto. Zenec on naamataulultaan saman muotoinen kuin nk. Columbus/Amundsen -osaston navisoittimet joita Skodaan saa valittua kaupassa lisävarustelistalta. Swing-radio on tietenkin erilainen. Käytännössä siis vaihdamme kojetaulun keskiosan maskin toiseksi.

Kävin ensin kyselemässä osaa nk. marmoritiskiltä. Kyllä oli aivan jumalattoman vaikeaa. Käytännössä tilasin sitten omani superskodasta. Kannattaa huomioida että maski on erilainen riippuen siitä onko autossa manuaalinen vai automaatinen ilmastointi. Omassani oli manuaalipeli, joten maski näytti jotakuinkin tältä:

Superskoda puhuu maskeista "with navigation", joka tarkoittaa nimenomaan Amundsen/Columbus -radion kokoista reikeliä. Automaatti-ilmastoinnilla maskin alaosa on hieman eri näköinen.

Soittimen vaihtaminen sinänsä on melko simppeli projekti. Swing-radiosta lähdettäessa maskin vaihtaminen helpottuu hieman, sillä Swing-soittimen oma naamataulu irtoaa sopivilla muovisorkkaraudoilla melko helposti, jonka jälkeen soittimen kiinnitysruuvit on helppo avata. Soitin pois tieltä ja maskin yläosan kynsiin pääsee käsiksi.

Yläreunan kynsiä hieman sisäpuolelta alaspäin ja maskin yläreuna irtoaa konsolista. Varovasti edetään reunoja myöten em. muovityökaluilla painamalla, kynnet irtoavat hajoamatta. Jotkut käyttävät ns. luottokorttimetodia, jossa joka väliin työnnetään muovikortteja ja niiden avulla painetaan kynnet sisäänpäin, videoita löytyy youtubesta.

Soittimen piuhakitti kiinni moninapaliittimeen ja pudotetaan ohjausvirtakaapeli ja subbarin RCA-kaapeli soittimen takaosan nurkilta keskikonsolin (ja keskijakajan) sisään odottelemaan jatkotoimenpiteitä. Ei kannata hätääntyä, sillä keskijakajan (siis se missä käsijarru, tupakansytytin ja vaihdekeppi sijaitsee) reunakappaleet irtoavat vetämällä, työkaluja ei tarvita.

Uusi maski paikoilleen ja se siitä sitten. Jos navitoiminnot ja muut sellaiset haluaa monitoiminäyttöön, pitää kärryä vähän koodata (navigation present-bittiä päälle). Radio kuitenkin toimii ilman koodausta a-ok, soitin kuuntelee CAN-väylän ohjaussignaaleja.

Subwoofer

Ainoa subbari noin äkkiseltään joka mittojensa puolesta penkin alle mahtui (ja nimenomaan kuljettajan istuimen alle, kannattaa huomata että pohjamaton muotoilu on erilainen apukuskin penkin alla) oli Pioneerin TS-WX110A. Muitakin varmasti on. Värkki on tämän näköinen:

Jännittävästi laite sopii penkin alla olevaan tilaan lähes millintarkasti. Pohjassa ei ole mitään kriittistä, joten suoritin kiinnityksen velcrolla - tavanomainen velcro tarttuu Yetin lattiahuopaan kuin tauti, ei tarvitse tehdä reikiä, säätää rautoja tai mitään muutakaan - pari raitaa tarrakiinnitteistä velcroa pohjaan ja mihinkään ei laite liiku. Jopa velcron liimaus laitteesta päästää helpommin irti kuin itse velcro lattiahuovasta.

Allaolevassa kuvassa Pioneer paikoillaan:

Pioneerin ainoa kurjempi puoli on kaukosäädin. Laite ei toimi ilman, joten johonkin se typerä boksi piti änkeä. Kaapelointi itse subbariin menee kahdella letkulla - kaukosäätimen narumpi letku ja moninapaliitimessä siitten kaikki muu. Piuhakitti hajoaa toisessa päässä sähkönsyöttöön, ohjausvirtaan ja RCA-sisäänmenoihin.

Yetin penkin alla on mukavasti parikin reikää huovassa valmiina, mutta moninapaliittimen kuljetus keskijakajasta huovan alla vaati hieman luovaa työskentelyä ja muutamankin kirosanan. Kuljetin itse kaapelit ujuttelemalla ensin jakajasta penkinaluseen ohutta mutta jäykkää kaapelia. Kaapeliin Pioneerin omat piuhat teipillä kiinni, ja pikku ujuttelulla (ja huovan rykimisellä) piuhat lopulta pullahtivat penkin alle.

Sähköä subbarille

Tämä sitten ei ollut ollenkaan hauskaa. Ainoa sähköliitäntä edes järkevän etäisyyden päässä on tupakansytytin keskijakajassa. Kuten edellä mainittiin, keskijakajan sivupanelit irtoavat vetämällä, mutta sytyttimen pohjaliitin ei näillä toimenpiteillä paljastu. Sormet saa työnnettyä tunnustelemaan liitintä, mutta turha luulla että saisit liittimen irti, saati sitten takaisin.

Alla muualta varastettu kuva keskijakajasta kun sivupanelit ovat irti:

Käytännössä siis tupakansytytin irti. Projektina seuraava:

• Tupakansytyttimen sulake pois. Ihan oikeasti.
• Sytyttimen sisäpuolella näkyy kaksi reikää joiden takana olevat muovinastat pitävät sytyttimen kauluksessa. Sytyttimen peltirungon ja muovinastan väliin hyvin kapea ruuvimeisseli, jolloin pelti vääntyy vähän sisäänpäin ja muovinasta irtoaa.
• Varovaisella kitkuttelulla sytyttimen sisäosa nousee ylöspäin, ja lopulta myös kaulus (ja kohtapa jo pohjaliitin näkyykin)

Tältä se näyttää sisäpuolelta. Kuvassa nuolen osoittamasta kohdasta tökätään pieni meisseli läpi (molemmin puolin, toinen puoli ei näy kuvassa) jolloin muovikynsi irtoaa ja sisäosaa voi alkaa nitkuttaa kauluksesta ylöspäin. Kun yläosa on sentin verran ulkona, itse kaulus irtoaa jakajasta varovaisella vääntämisellä - puukon reuna toimi hyvin alkuirroituksessa. Ennen kuin laitat sytyttimen takaisin, on hyvä vääntää metallia takaisin hieman ulospäin että muovikynnellä on paikka johon takertua.

Koska sytyttimen pohjan ja keskipalkin välissä ei paljon tilaa ole, oma valintani oli kuoria kylmästi piuhoja ennen liitintä ja ryöstää siitä sitten sähköä. Kaapeliveto vaihdekepin ohi enemmän mittariston ja keskikonsolin alle, sillä siellä oli paremmin tilaa. Tässä vaiheessa meillä onkin samassa tilassa subbarilta tulevat letkut, soittimen takaa RCA- ja ohjausvirtakaapeli ynnä juuri ryöstetty jatkuva 12V ja maa. Joten ei muuta kuin vapaavalintaisella metodilla kytkemään. Itse lyhentelin piuhat sopiviin mittoihin, laitoin ylimääräisen sulakkeen subbarille ja molex-liittimillä varsinaiset kytkennät.

Allaolevassa kuvassa projektin puoliväli. Vaihteiston kaulus on kiinni neljällä kynnellä - irtoaa sopivalla vääntötyökalulla ensin kojetaulun päästä (kaksi kynttä sivuilla) ja sitten taaempaa (jälleen kaksi kynttä sivuilla). Sopiva muovisorkkarauta toimii mainiosti. Vaihdekepin reunan vierestä kuvan vasemmassa alareunassa kurkistavat Pioneerin subbarin huovan ali jakajaan vedetyt piuhat.

 

Selventävä kuvatus vaihdekepin kauluksen avaamisesta. Kuvassa näkyy myös tavaralokerikkoa paikallaan pitävien ruuvien pohjat - näihin ei siis pääse käsiksi ennen kuin vaihdekepin kaulus on pois tieltä.

Piuhoja vetäessä kannattaa varmistaa ettei mikään ujuttele ajan myötä vaihdekepin mekanismin väliin. Vaihdekepin kaulusta ei DSG:ssä saa kokonaan pois tieltä - vaihdekepin nuppi on kiinnitetty kertakäyttöisellä klipsulla joka pitäisi uusia jos sen vääntelee auki. Kun vaihdekepin kaulus on nostettu pois tieltä, saa kojelaudan alaosassa olevan tavaralokerikon irti avaamalla kaksi etuosan T20-torxia, ja vetämällä laatikkoa ulospäin (takaosassa on kaksi tappia jotka uppoavat kiinnikkeisiinsä kojelaudassa).

Alkuperäiset ovikaiuttimet

Skodan alkuperäiset kaiuttimet (karvalakkiäänentoistomallissa) ovat W165-kokoiset kiinalaiset pimpulat. Tilalle käy sovituskauluksen avulla 6.5" kaiutin. Sopivia sovituskauluksia ei tätä kirjoittaessa saa luonnollisesti mistään. Diskantit on sijoitettu oven avausmekanismin viereen ja ne ovat kovin pienikokoiset - normi erillissarjan diskanttia on melko turha kuvitella sijoittavansa alkuperäisten paikalle. Alkuperäiset on myös liimattu melko tehokkaasti valumuoviin.

Luonnollisesti myös oven bassoelementti on kiinnitetty liimalla kaulukseensa, ja kaulus popniiteillä oven runkoon.

Ovipahvin sisällä näyttää (kuljettajan puolella) suunnilleen tältä:

Kaiuttimelle tulevassa moninapaliittimessä punainen ja punaruskea ovat diskantin johdot (molemmilla puolilla). Sininen on soittimelta tuleva kaiutinmiinus, ja jäljellejäävä väri kaiuttimen plus.

Ovipahvin irroitus

Hauskaa piisaa, ja varovainen kannattaa olla ettei käy kuten allekirjoittaneelle ensimmäisen oven kohdalla.

Ensinnäkin - hanki ylimääräisiä verhoilunastoja oveen. Joko marmoritiskiltä alkuperäisiä tai lähitarvikekaupasta. Ovipahvi on kiinni kuudella isolla nastalla, yhdellä pienellä, kolmella T15-ruuvilla ja kahdella T20-ruuvilla.

Motonetistä ei löydy suoraan Yetin nastoja, mutta tuote "Ovipahvinkiinnike 10692 VAG" - 12kpl Fabia Oviverhoilun kiinnikenasta 12kpl [2000 - 2008], tuotenumero 47-1795 näköjään käy hyvin. Hieman on eri näköinen kuin orkkis, mutta tuntuipa toimivan.

Se pikkunasta on sitten peilikolmion vieressä. Ja se sitten hukkuu helposti kun pahvia otat pois.

Itse proseduuri on pyöreästi seuraava:

• Oven sisäkahvan alareuna popataan varovasti auki, alaosassa on kolo johon ruuvimeisseli mahtuu. ÄLÄ JUMALISTE VÄÄNNÄ ULOSPÄIN YHTÄÄN ENEMPÄÄ KUIN ON TARPEEN. Vain sen verran että kahvan pintapuoli irtoaa ovipahvin puoleisesta osasta.
• Etene ylöspäin kahvan reunaa pitkin. ÄLÄ VIELÄKÄÄN VÄÄNNÄ, vaan popsauta vain kahvan pintaosaa irti. Kiinnikkeitä on kaikkiaan kolme.
• Kun kolme popsahdusta on kuulunut, työnnä maksimissaan 5mm meisseli kahvan yläosan alapuolella olevaan koloon, ja paina meisselillä ylöspäin. Siellä on nimittäin sellainen lukkomekanismi. Samalla kun painat ylöspäin, toisella meisselillä varoen kitkuta yläosaa pahvista SUORAAN ULOSPÄIN. Siellä on nimittäin sellainen pitkälle oven sisään menevä tappi. Jos menit vääntämään reilusti, tappi sanoo naks. Jep. Tuli tehtyä. Onneksi sillä on selkeä murtumakohta, ja kuumaliima toimii.

Jotakuinkin yläosan kohdalla siis näin, meisseli painaa lukitusta jonka jälkeen kahvaa voi vetää (tai mieluummin vääntää varovasti ulospäin yläpuolelta ruuvimeisselillä), joskin kuvassa on ulkokahva jo poistettu:

Allaoleva kuva selventää miksi ylläolevaan tapaan pitää asia tehdä. Kuten huomaat, jos väännät alaosaa reilusti ulospäin, yläosasta joku antaa äkkiä periksi kun tappi vähän vastustaa. Joten siis: alapuoli irti popsauttelemalla, yläosa irti suoraan ulospäin vetämällä, ei vääntämällä.

Kun kahva on saatu pois, jatketaan:

• Irroita diskanttikaiuttimen kehys. Pikku meisseli väliin, kuusi kynttä pitää kehyksen paikoillaan. Melko helposti irtoaa.
• Irroita piuhat em. kehyksestä. Kuljettajan puolella siellä on peilien säätömekanismi, apukuskin puolella sähköikkunan kytkin. Diskanttielementin vieressä on pieni upotus, jossa on T15-torxruuvi. Se pois.
• Ovenkahvan alta - jonka juuri irroitit - löytyy kaksi T30-torxia. Näkyvät kun valon kanssa kurkistelet kahvan alta paljastuneisiin reikiin.
• Ovipahvin alaosassa on kaksi T15-torxia. Pois vain.
• Nyt ovipahvi on kiinni enää seitsemällä verhoilunastalla. Muovisorkkarauta väliin ja rauhallisesti poppailemaan yksi kerrallaan irti.
• Kun pahvi kivasti repsottaa, nostetaan ovipahvia VAROEN ylöspäin. Pahvin yläreuna on oven ja ikkunan välissä. Kun sentti-pari on pahvi noussut, se onkin jo irti. ÄLÄ PÄÄSTÄ PAHVISTA IRTI ÄLÄKÄ VEDÄ SITÄ ULOSPÄIN. Siellä on jumalattomasti sähköpiuhaa pahvissa kiinni.

Diskanttielementin kehyksen poisto:

Piuhat pois pahvista

Kun pahvi nyt on periaatteessa irti, availlaan biljoona liitintä että pahvin saa vietyä poiskin. Pidä pahvi suunnilleen paikoillaan oveen nähden ja kurkista yläpuolelta oven sisään.

• Diskanttielementin liitin on johdossa, ja avautuu puristamalla reunoista.
• Ikkunannostimen tai sähköpeilien liittimen otitkin jo irti kun poistit diskanttielementin kehyksen.
• Varashälyttimen valon liittimessä on lukkopala jota pitää nostaa jotta lukitus aukeaa. Sellainen hämärän näköinen pieni muovinpala itse johdot sisältävän liitinosan vieressä.
• Oven avausvaijeri irtoaa nostamalla muovikynttä vaijerin päässä, ja vetämällä sitten vaijerin suojusta ulospäin. Kun pään mekanismi ohittaa ovenkahvan kiinnityksen, nousee vaijeri pois urasta, ja saat taivutettua vaijerin päässä olevan lukkopalan pois itse avausmekanismista.
• Kuljettajan ovessa on sähköakkunoiden liitin. Liitin on lukittu, ja avautuu painamalla liittimen keskellä näkyvää nastaa pienellä meisselillä.
• Alareunan valo on yleensä inhottavin poistettava. Johto on kovin lyhyt, varsinkin apukuskin puolella Lukkokynsiä pitää vetää ulospäin, kahta yhtä aikaa. Melkein helpommin irtoaa niin, että ennen pahvin poistamista poppaat valon ulos pahvista ja avaat liittimen kaikessa rauhassa. Valomoduli nousee ihan pikkumeisselillä vääntämällä oven takareunan kohdalta.

Aivan. Ei ole kahta samanlaista liitintä ovessa, jokainen aukeaa vähän eri tavalla. Huokaus.

Oven avausvaijerin lukkomekanismi ja lukkopala irroitettuna:

Kun kaikki piuhat on saatu irti, pahvin voikin lopulta nostaa pois. Älä hukkaa niitä verhoilunastoja tässä vaiheessa, nimim. "kokemusta on".

Jakosuodin

Ostin Autostudion Reference-mallisen erillissarjan, ja mukana tuleva jakosuodin on melkoinen möhkö. Ovipellissä ei ole paikkaa johon sen saisi mahtumaan, joten ainoa paikka boksille oli ovipahvin ovenkahvan upotus. Jos säkä käy, ja omassa sarjassasi on pienikokoinen jakosuodin, sen voi kiinnittää nippusiteillä ovessa nököttävän ohjausboksin päälle (ja säästyt paljolta piuhoittamiselta).

Jotta ovipahvin saa irti myöhemminkin, tarvitaan siis liitin. Kuusinapaisia molexeja saa yleiselektroniikasta eikä hinta päätä huimaa, joten sellainen sitten oven ja pahvin irroitusta fasilitoimaan. Käsinojan sisäpuolella on käteviä jäykistysrakenteita joihin tein pikku reiät, ja nippusiteillä jakari kiinni. Jakosuotimen alle laitoin hieman tarrakiinnitteistä vaahtomuovia ettei laatikko kolise. Yllättävän hyvin pysyy kahdella nippusiteelläkin, mutta lopuksi laitoin vielä tipan kuumaliimaa lukitsemaan laatikon paikoilleen.

Ovikaiuttimet

Alkuperäiset bassoelementit - kuten ylläolevista kuvista näkyy - on korotettu itse oven pinnasta niin että ne solahtavat ovipahvissa olevaan kumikaulukseen. Korkoa kauluksella on noin 45 millimetriä oven pinnasta, mutta itse alkuperäinen elementti on hieman alempana (kaulus tulee jonkin verran elementin yli).

Kaiuttimen syvyydellä ei ole juurikaan väliä. Korotuskauluksella melkein mikä hyvänsä ovikaiutin käy, matkaa oven sisällä olevaan ikkunaan tulee reilusti yli 9 senttiä.

Näille tarvitaan siis korotuskaulus. Golf V:n yleismallinen muovikoroke ei ole tarpeeksi korkea, mutta pikku modauksella siitä saa sopivan.

Osa ihmisistä on rakennellut kauluksen itse suoraan filmivanerista. Suositeltavaa, on jämäkkä, mutta vaiva on melkoinen.

Itse tein kauluksen yleismallin korokkeesta, suunnilleen seuraavin modauksin:

• Ovipeltiä vasten tuleva kehys on liian suuri, Yetissä on hieman pellissä muotoilua. Sivuleikkureilla napsuttelemalla ylimääräinen materiaali pois.
• Noin 35mm korkean tarvikekauluksen päälle tein 180mm halkaisijaltaan olevan 12mm paksuisen vanerinpalan (jossa reikä 160mm kaiuttimelle). Tällä kaiutin nousee tarpeeksi korkealle ja tiivistyy ovipahvin kumikaulukseen.
• Popniittien tilalle käy M5-pultti. Jos et raivolla porannut, kierteet tuntuvat tarttuvan jämäkästi niittireikiin ilman muttereitakin. Parissa kohdassa joudun laittamaan lukkomutterin pellin taakse, muuten tuntui pysyvän hyvin.

Diskanttielementeissä päädyin sijoittamaan ne peilikolmioihin. Peilikolmio irtoaa ovesta vetämällä suoraan ulospäin. Taivutetut pintadiskantit päälle, ja se on melkolailla siinä.

Oliko tästä mitään iloa?

Kyllä. Mitään eksoottisen ihmeellistä on turha näillä muutoksilla odottaa, mutta diskantit eivät ole enää tappavat ja muutenkin toisto on tasapainoisempi. Basso/keskiäänen sijoittelu ovessa on hieman haasteellinen, ja diskantti on melko etäällä, mutta minkäs teet.

Ovien ollessa auki sijoittelin myös peltipinnoille SPL:n 2 millimetrin vaimennusmattoa sinne tänne. Auttaa hieman kuminan vähentämisessä.

Asiaa voisi parantaa väkertämällä oveen erillinen keskiäänielementti. Tämä kuitenkin tarkoittaa - jos siistiä jälkeä haluaa - ovipahvin vaihtamista 12-kaiuttimisen version pahviin. Ovipellissä on kyllä syvennys valmiina elementille, mutta pahvissa ei oikein ole paikkaa.