Beretta U22 NEOS

Se on sitten sellainen pienoispistooli, jolla on lysti puhkoa reikiä pahviin radalla. Vaikka vanhana pasifistina sitä armeijaakin tuli välteltyä suhteellisen tehokkaasti, niin vanhoilla päivillä moderni aseteknologia sen verran alkoi kiinnostaa, että pitihän sitä nyt joku ultramoderni metallinheitin saada. Mielellään mahdollisimman pienikaliperinen, ettei synny suuria vahinkoja.

Pari vuotta meni katsellessa erilaisia malleja, eikä oikein mitään jännittävän näköistä löytynyt. Mutta sitten amerikan Beretan suunnitteluosaston pojat osasivat nykäistä oikeasta narusta (jossa luki "ultramoderni scifi-muotoilu"), ja tusasivat NEOSin. Pakettiin kurkistaessa näytti suunnilleen tältä:

Värkkiähän olisi luonnollisesti saanut DLX-mallina (säädettävä liipaisin) sekä tietty inox:ina (jossa luisti on rosteripintainen), mutta mustahan sen olla pitää. Nelituumaisella piipulla, kuten kuvasta näkyy samaan laatikkoon pakataan myös tehtaan kuusituumaisen piipun malli.

Samaan diiliin tilasin myös halpalla suht pilipalimallin punapistetähtäimen. Ja rakentelin vehkeelle lukittavan laukun, että uskaltaa kodin ja ampumaradan väliä kuljettaa siististi ja huomaamatta.

Kuten kuvasta selviää, pitihän se heti asesepälle kiikuttaa että saa korviensäästäjän kiinni. Piipun alle on vielä tarkoitus saada pätkä weaver-kiskoa, että lusikkahaarukka-yhdistelmän ja kahvinkeittimen ja tutk...eiku että laserosoittimen tahi taktisen valon saa vielä kiinni.  Jälkimmäisellä tee tietty niin yhtään mitään, mut laserilla on helppo tehdä peruskohdistus  piipun läpi kurkistamalla.

Käyttökokemuksia

Puoliautomaattisia pienoispistooleja vaivaa yleensä toiminnan epämääräisyys uutena, eikä NEOS ole ollut poikkeus. Syöttöhäiriöitä riitti kiitettävästi alkumetreillä, mutta viimeisen puolen vuoden aikana käynti on parantunut huomattavasti. 

Alkuaika oli muutenkin pyssykän kannalta mahdollisimman hankala, Viikin ulkoradalla piti keskellä talvea käydä roiskimassa - kylmässä ilmanalassa kun laskee yhteen aseen uutuuden, öljyn jäykkyyden ja sen tosiseikan että .22-kudit on päällystetty vahalla, joka tukkii joka paikan ja on eri jähmeää pakkasessa, niin lopputulos on kiroilunpoikasta ja syöttöhäiriöiden selvittelyä. Lopulta kuitenkin opittiin, että lipastaminen kannattaa tehdä viidellä patruunalla, ranne on hyvä pitää erittäin jäykkänä (tai luistin mekaaninen energia hukkuu latausliikkeessä ranteeseen), ja että kunhan sillä tarpeeksi paukuttaa niin kyllä se siitä lähtee.

Osa syöttöhäiriöistä selittyy myös sillä, että lippaiden jouset vaikuttavat hieman ponnettomilta. Vertailtaessa jousen jäykkyyttä esim. Rugerin mk.II:n lipasjouseen, NEOSin jousi on huomattavasti löysempi. Lippaiden perusrakenne on hyvin samanlainen, joten jossain vaiheessa täytyy ehkä etsiskellä pari Rugerin jousta korvaamaan alkuperäiset.

Aseen muotoilussa ei ole moitteen sijaa. Kahva on isokokoisellekin miehelle sopivan kokoinen (toisin kuin esim. Waltherin suositussa P22-mallissa, pikkurilli omasta kätösestä jää ilman kahvaa) ja koko piipun mittainen weaver-kisko kaikenlaisen sälän kiinnitykseen on perin kätevä. Ja kyllä se on niin modernin näköinen värkki, että.

Purkaminen ja kasaaminen on yhtä juhlaa. Oikeasti. Pienellä treenaamisella värkin purkamiseen lohkoiksi menee 20 sekuntia, ja kasaamiseen noin 40. Luisti taakse, varmistin päälle, painetaan nappi piipun alla pohjaan ja ruuvataan peukalopyörää kunnes piippu irtoaa. Luistin jarru pois, ja pöydällä on liipasinkoneisto-iskurimoduli, luisti palautusjousineen sekä piippu esillä kätevästi puhdistusta varten.